OECD:n siirtohinnoitteluohje tulkintalähteenä

Tiivistelmä. Siirtohinnoittelulainsäädännön ymmärtämisen tärkeys korostuu globalisoituvassa liiketoimintaympäristössä. Siirtohinnoittelutilanteissa usein tulkittavaksi tulevat erilaiset maiden väliset verosopimukset ja verosopimusten kommentaarit. OECD:n siirtohinnoitteluohje on saanut kasvavan tulkintalähteellisen roolin oikeudellisissa ratkaisuissa kansallisessa oikeuskäytännössä. Tutkittavana asiana tutkielmassa toimii OECD:n siirtohinnoitteluohjeen tulkintalähteellinen rooli, jota tutkitaan vertailemalla korkeimman hallinto-oikeuden (KHO) ratkaisuissa syntynyttä oikeuskäytäntöä ja oikeusteoriaa. Syntyneen oikeuskäytännön myötä havaittiin kuitenkin ristiriita OECD:n siirtohinnoitteluohjeen ja kotimaisen lainsäädännön välillä, sillä Suomen kansallinen lainsäädäntö ei riittävissä määrin vastannut OECD:n siirtohinnoitteluohjeen sisältöä. Toisaalta KHO linjasi, että siirtohinnoitteluohjeelle ei voida antaa tulkintaa laajentavaa vaikutusta, vaikka sillä tosiasiassa oli tulkintaa ohjaava vaikutus ja alalla vakiintuneen standardin asema. Syntynyt sisältöristiriita johti lopulta tarpeeseen muuttaa verotusmenettelystä annetun lain (VML) 31 §:ää, jota muutettiin eduskunnan päätöksellä 7.12.2021. Kyseinen lakimuutos astui voimaan 1.1.2022 ja sitä tulee soveltaa verovuosiin, jotka alkavat 1.1.2022 tai sen jälkeen. Lakimuutoksella laajennettiin VML 31 §:n sisältöä ja soveltamisalaa vastaamaan Suomen verosopimuksien siirtohinnoittelua koskevien määräysten sisältöä. Lain esitöissä lakimuutoksen tavoitteiksi todettiin lisäksi säännöksen soveltamisen mahdollistamisen koko OECD:n siirtohinnoitteluohjeiden laajuudessa. Tutkielman tavoitteena on selvittää, mikä on siirtohinnoitteluohjeen suhde kansalliseen lainsäädäntöön teorian ja ratkaisujen kannalta sekä mikä on siirtohinnoitteluohjeen päivitysten tulkintalähteellinen asema. Tutkielman analyysiosion pääaineistona toimii KHO:n ratkaisut KHO 2013:36, KHO 2014:119 ja KHO 2020:35. Tämän tutkielman aineiston, analyysin ja päätelmien mukaan siirtohinnoitteluohjeen tulkintalähteellinen asema on laajentunut. Tutkielman analyysin perusteella siirtohinnoitteluohje on saanut KHO:n oikeudellisen ratkaisutoiminnan kautta oikeuslähdetyyppisen aseman, jossa siirtohinnoitteluohje epävirallisesti lähestyy heikosti velvoittavan oikeuslähteen ja sallitun oikeuslähteen asemaa. Siirtohinnoitteluohjeen tulkintalähteellisen aseman vakiintuminen sallituksi tai heikosti velvoittavaksi oikeuslähteeksi saattaa vero-oikeudellisen legaliteettiperiaatteen toteutumisen kannalta olla ongelmallista